Im just a regular everyday normal muthafucka

Hellou!♥

Mikä teiän mielest on yks maailman ihanimmist asioist?

Mun mielest yks ihanimmista asioista on.....

Ja tänään siis kerron vähän mun mielipiteitä kavereista. Toivottavasti tykkäätte! :)♥

If you never try, you'll never know!

            Hei vaan kaikki taas!

Oon ihan loistotuulella kun päivittäin käy aika moni tsekkaamassa blogiani, kiitos näin etukäteen teille kaikille jotka jaksatte seurailla mun outoja ja ehkä vähän sekavia postauksia! Mut tässä ois taas vähän ehkä sekava postaus, mut anyway, theeere i am ögeeein!!

Merry kissmyass

Heissan kaikki ihanat lukijat!

Ajattelin tässä postauksessa ilmoittaa, että joulun jälkeen tulee lisää postauksia missä kerron kaikkea mitä mieleen tulee. Älkää hätäilkö siis, en ole kadonnut toistaiseksi vielä ja kirjoituksia kyllä tulee vielä,  joten joulun jälkeen saatte lisää luettavaa!

Eli merry kissmyass :)
No ei vaan erittäin hyvää joulua kaikille!

we read to know, that we are not alone

Hei vaan! 

On ollut tooodella pitkä yö, sillä en ole nukkunut melkein yhtään, ja samoilla silmillä siis mennään vieläkin. Eli oon kirjaimellisesti tämän päivän silmät ristissä, joten ei tarvi ihmetellä jos postauksessani ei ole mitään järkeä, heh. 

Mutta sain tänään ihmeellisen päähänpistoksen, ja ajattelin tuunata minun toppini...

Onneksi en mennyt vaatetus alalle!

smokeme

 Hei vaan!♥

Tänää on jo tapahtunut vaikka ja mitä, ja voisin kertoa tänään vähän päivästäni ja ajatukseni tupakan poltosta. 

Olen vähän pettynyt tähän päivään, mutta se ei maailmaa kaada. Olin menossa äidinkanssa ruokakauppaan, ja ajateltiin poiketa Emotionissa. Sieltä lähti pari hassua juttua meidän mukaan, ja ostoksia paketoidessa minulle kävi vähän köpelösti. Silmissä pimeni ja yhtäkkiä meteli ympäriltä hävisi kokonaan, ja sitten autossa tajusin että, HUPSISTA... olinkii pyörtynyt. Hitto että hävetti kun mietin että mitä ihmiset nyt ajattelevatkaan ja plaaplaa, mut en jaksa/halua ottaa siitä liian suuria paineita itselleni. 

Voin vaa kuvitella miten mua tuijotettiin siinä tilanteessa... Enkä oikeestaa ymmärrä et miten se oli edes mahdollista, koska vielä emotionissa mulla oli ihan normi olo. Mut kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu, eikä sille aina keksi edes selitystä.

what a feeling

Heissaaaan! 

OOOH!!! I feel so good!♥

Tänään olin siis ensimmäistä kertaa zumbaamassa Anssin tunneilla, ja oli muuten ihan älyttömän hauskaa! Se oli suurimmaks osaksi pelkkää tanssia, eikä koko ajan vaa jumppaa, siitä mä tykkäsin ihan älyttömän paljo!

Onneksi meidän zumbajengissä oli kaiken ikäisiä, nuorista vanhempiin, niin ei hävettänyt niin paljoo ja oli helppo sulautua joukkoon. Koko päivän oon jännittän et uskallanko lähtä zumbaamaan uuteen paikkaan, koska oli ennakkoluulo ongelmia. Pelkäsin et mitä jos kaikki kattoo tai jos teen jotain väärin, mutta onneksi keräsin rohkeutta ja edes kokeilin. Ja se oli mulle ihan melkein ylitsepääsemätön asia, joten oon ylpee itestäni että voitin oman pelon! Jippaijei!

Ei se loppujen lopuksi ollut niin kamalaa, sillä mietin että jokainen kokeilee jotakin ensimmäistä kertaa elämässä, ja ihan samalla tavalla kaikkia jännittää. Eikä kukaan treeneissä ala kattelee koko ajan toisen liikkeitä ja ajattele et kuinka huono onkaa, sillä eiköhän kaikki keskity valmentajaa joka ohjaa koko porukkaa. Treenin aikana suljin kaikki muut ihmiset ajatuksistani ja keskityin vain valmentajaani sekä omiin liikkeisiin, ja kaikki sujui täydellisesti.

Väkijoukko on ollu aina mulle paha paikka, jos on liikaa ihmisiä joita en tunne, niin se on melkeimpä paniikki kohtaus. Ahdistun helposti tuollaisissa tilanteissa, mut tänää mä oikeesti otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin muitten mukaan tanssimaan. Joten huomasin että kun pelkonsa kohtaa, niin se häviää aika nopeesti heti kun sen vaa osaa realisoida niin, että se ei ole paha, eikä myöskään maailmanloppu jos kohtaa pelkonsa. Tottumiseen kyllä tarvii aikaa, mutta kun uskoo itseensä, niin silloin onnistuu kaikki.

Onneks äippä oli henkisenä tukena!

Stay happy

MOIKKA!

Tää postaus on ottettu siis vanhasta blogista, jonne kerkesin kirjoittaa pari omaa postausta.

Mut anyway, ajatuksii on vaikka muille jakaa ja tänää haluisin jakaa ajatuksii pahast olost, muuttumisest, suhteista jne.

Usein mietin et miten purkaa pahaa oloo, välil on niin huono olla et tekis miel purkaa sitä jotenkii, mut esim minä ite, en osaa purkaa pahaa oloo enää itkemäl.

Itkeminen helpottaa yleensäkin, mut multa se ei enää vaa onnistu vaikka kuinka tuntuu et itku tulis. Joskus monilla lentelee tavarat pitkin seinii tai jotkut jopa satuttaa itseään, en ala arvostelee ketää et mikä tapa on oikee tai mikä väärä purkaa pahaa oloo, koska kukin tavallaan.

Mut mä oon tehny jo muutaman kerran sillee että, esim jos haluan muuttua jonkun ihmisen suhteen tai mihin vaa asiaa liittyen, mä kirjotan kirjeen.

Kerron siinä mikä mun mieltä painaa, Mitä oon tehny väärin, tai mitä joku on tehny mun mielestä väärin, kerron siinä miten haluun muuttuu.

Tai mitä tulevaisuudes haluun muuttaa.

Sit ku mun kirje on valmis, mä en anna sitä kellee vaikka tekis mieli.

Poltan sen vaa, ja se on useesti helpottan mun oloo.

Suosittelen tota tapaa kaikille jotka on lukossa, eikä pysty puhumaa kellee omist asioist.

Monet ihmiset kärsivät jonkunlaisesta masennuksesta, ja usein aina ei osaa ajatella positiivisest.

Välillä harmittaa se että ei ole tekemistä, tai että esim. vanhemmat ärsyttää tai ihan jotkut pikku asiat.

Oon paljo miettin näit asioit ja oon päätyn siihen tuloksee et pitää eesyrittää ajatella positiivisesti. Ei se mieli parane jos miettii vaa kuinka perseest kaikki onkaa. Pitää muistaa iloita ihan pienistäkii asioista, siitä et osaa kävellä, puhuu, kuulee, näkee, elää... siis ihan pienist asioist. Koska jonain päivänä tajuu et se on liian myöhäst, siin sit miettiikii et miks ei arvostan tarpeeks. Täytyy arvostaa vanhempiaki vaikka kuinka rasittavii ne oiskaa, mut ilman niitä, ei ois meitä tääl.

Jopa omii vihamiehii täytyy osata arvostaa, koska vihamiehet on yleensä niit teiän suurimpii faneja.
Ja mä oon alkan miettii näit asioit ihan tosissaa, koska koskaa ei tiiä millon on se viiminen päivä ku elää.

Haluisin myös kertoo mun ajatukset suhteista.

Esim. Ystävät.

Niitä ei saa ostamalla, ja harvoin todellisii ystävii saa esittämällä jotain, mitä sä et oikeesti ole.

Mä tykkään tutustuu uusii ihmisii, vaikka oonkii tosi ujo alus enkä välttämättä keksi puheenaihetta, mut vihaan sitä, jos joku esittää sitä mitä ei todellisuudes ole, ja sit selviääki jälkeenpäin millanen ihminen oikeesti on. Mä pyrin tekee kaikille jo heti alussa selväks et millanen oon, ja jos ei kelpaa ni sit ei voi minkää, mut ei ei eimissää nimessä kannata esittää mitää mitä ei oikeesti ole.

Ja ystävät, (ah yks maailman ihanimmist asioist), ne ei tuu katoo vaikka et pitäiskää niihin yhteyttä tyylii 24/7.

Ja monii ystävii voi luottaa, mut koskaa ei pidä luottaa kehenkää ihan 100% paitsi ittees. Kuitenki on hyvä muistaa se ettei kaikki välttämättä kestä ikuisesti, ja koskaa ei tiiä miten tärkeemmätkii ihmiset voi yhtäkkii muuttua ja puukottaa selkää jos on joku paha riita menos. Mut oikeestaa, mikää riita ei oo sen arvonen et ystävyys menis poikki.

Aiheesta vähä poiketen, luin yhtä venäjän kielist kirjaa psykoligiasta (mikälieplaaplaa), ja siin kerrottii että riidan aikana, ne molemmatosapuolet ovat syyllisii, eikä vaa se joka alotti ns. koko riidan. Mut aina on oikeessa se joka pyytää ensimmäisenä anteeks.
Ja se kohtaus mikä siin kirjas annettii esimerkiks, oli niin söpöö et mun on pakko kertoo täs se teille kaikille jotka tätä lukee.


~pariskunta riiteli kahvilas, sillee et siel tyylii heiteltii tavaroit. mies nous pöydästä ja lähti kävelee ulos, nainen jäi pöytää itkemää, ja siin viereises pöydäs tää mies joka kirjotti sen kirjan, ni se tarkkaili toisesta pöydästä tilannetta. sit se pyys tarjoilijan siihen ja kysy kaks pientä paperi palaa ja kynän, ja käski toimittaa lapun sille naiselle viereisee pöytää, ja sit se lähti toisen lapunkaa ulos sen miehen luo, ja anto sille lapun ja lähti jatkaa matkaa. molempien lapus luki vaa "anteeks" ja sit se pariskunta päätykii takas yhtee~

Siis se tunne ku luki sitä kirjaa ja eläyty siihen ni siin tajus sen pointin mut mä en osaa selittää sitä niin hyvin. 

Mut takas ystävii, jokaisella on ainakii yks ystävä. 

Paras ystävä on kuitenki sinä ite, sillon ku oppii tykkäämää itestää, ni muutkii oppii tykkäämää susta. 

Ei pidä olla itserakas, mut ei pidä myöskää väheksyy itteää.

Ja (2).  parisuhde. Parisuhde ei tarkota parii suhdetta. Usein kyl törmää sellasii pariskuntii joil on viel pari lisäpyörää siin suhteessa, mikä on mun mielest niin väärin!

Mut mä uskon et sillon ku on oikeesti löytäny sen oikeen, vaikka ois kuinka paljo riitoi tai eroi, ja siltiki palaa yhtee, ni mä uskon et sillon se on tarkotettu just sulle, ku se palaa aina takas vaikka ois mikä. Ja koskaa ei kannata kuunnella toisten mielipiteitä asioista, mut välillä kannattaa myös ajatella järjellä eikä tunteilla.

(Minä paraski puhuja joka ajattelee aina vaa tunteilla eikä koskaa järjellä :D

 >>kuulen mutta en kuuntele<< )

Sen pituinen se. Toivottavast oli ees jotaa kiinnostavaa luettavaa tässä postauksessa.
Ja tosiaan, kopsasin tän sen takia tänne, ku en tiedä että jaksanko päivitellä kahta blogia samaan aikaan, eikä siinä tavallaa ois ees mitää järkee ku samat asiat olis sitte molemmissa, ni päivitän varmaan tästä lähtien vain omaa blogiani.

KIITOS&KUITTAUS xoxoEllumo:)))

~BeHappy♥

Oma blogi

Heissan! 

Kauan oon miettinyt oman blogin perustamist ja nyt vihdoin ja viimein tein sen, 

LUPAAN yrittää päivitellä tätä mahdollisimman useasti, mutta tässä on hidasteena se että en omista omaa tietokonetta, joten tulen päivittämään tätä alustavasti vain silloin kun olen äitini luona.

Mutta ne jotka seurasivat http://timeworldthoughts.blogspot.fi/ blogia, niin suurinpiirtein tietävät että yleensä kerron vain ajatuksistani. Mutta ajattelin että omaan blogiini voisin kirjoittaa itsestäni ja arkipäivistäni myös jotain, ja ilomielin otan teidän mielipiteitä vastaan, ja ehdotuksia siitä että mitä odotatte minulta.

Mutta näin aluksi kerron itsestäni jotain suht lyhyesti:

Nimeni on siis Elina, mutta en voi sietää tota nimeä, joten mielellään kutsukaa elluksi. En pahoita mieltä jos joku kutsuu minua omalla nimellä, mutta jos tahallaan härnää niin voin suuttua. Suutun helposti mutta lepyn myös helposti, heh. Ja ikää minulla on 18, mutta noin puolen vuoden kuluttua jo 19, oooh my goooossshh aika menee niin nopeesti! Mutta tosiaan, henkisest olen vielä varmaan jotain 8v tasolla, ja minua se ei haittaa yhtään koska forever young on ihan kivaa. Harrastuksia ei niinkään enään ole, mutta käyn Zumbassa 2 kertaa viikossa. Enkä myöskään opiskele, siitä tarkemmin ehkä joskus. Mutta viihyn todella paljon erilaisten ihmisten kanssa, ja olen yleensä se kaveriporukan ilopilleri, mutta tietyst sekin riippuu seurasta.

Siinä oli nyt sit vähän tietoa minusta ja muistakaa et mielipiteitä otetaan ilomielin vastaan!

Mutta tosiaan pyrin pitämään blogini pystyssä ja mahdollisimman monipuolisena, että ei olisi joka kerta samanlaista kirjoitusta luettavaksi, ja RAKASTAN kuvien räpsimistä, joten niitä saattaa tulla useampi miljardi sitte tänne, JOS osaan asettaa kuvat oikein, sillä minulla on vieläkin ongelmia blogin käyttämisen kanssa. Mutta yritän opetella käyttämään tätä edes jotenki! :)

PS. Ajattelin näin aluksi että kopsaan omaan blogiini minun vanhat kirjoitukset >> timeworldthoughts blogista tänne, että täällä olisi edes jotain luettavaa näin aluksi :)

_Kiitos&kuittaus_

Elluuuu 

~BeHappy♥