smokeme

 Hei vaan!♥

Tänää on jo tapahtunut vaikka ja mitä, ja voisin kertoa tänään vähän päivästäni ja ajatukseni tupakan poltosta. 

Olen vähän pettynyt tähän päivään, mutta se ei maailmaa kaada. Olin menossa äidinkanssa ruokakauppaan, ja ajateltiin poiketa Emotionissa. Sieltä lähti pari hassua juttua meidän mukaan, ja ostoksia paketoidessa minulle kävi vähän köpelösti. Silmissä pimeni ja yhtäkkiä meteli ympäriltä hävisi kokonaan, ja sitten autossa tajusin että, HUPSISTA... olinkii pyörtynyt. Hitto että hävetti kun mietin että mitä ihmiset nyt ajattelevatkaan ja plaaplaa, mut en jaksa/halua ottaa siitä liian suuria paineita itselleni. 

Voin vaa kuvitella miten mua tuijotettiin siinä tilanteessa... Enkä oikeestaa ymmärrä et miten se oli edes mahdollista, koska vielä emotionissa mulla oli ihan normi olo. Mut kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu, eikä sille aina keksi edes selitystä.

Mutta ajatukset tupakoinnista haluaisin kertoa seuraavaksi.

Maistoin tupakkaa ensimmäistä kertaa 7vuotiaana... valitettavasti. En siksi että halusin olla kovis, vaan siksi koska olin ihan älyttömän tyhmä ja siihen aikaan mun päässä pyöri vain se että "koska isikin tekee tätä ja muut sukulaiset, niin minäkin haluan kokeilla". Mun ensimmäinen kerta oli ihan älyttömän ÄLLÖTTÄVÄ kokemus, en edes ymmärrä et miks mun päässä liikkui niin idioottimainen ajatus. Ensimmäinen tupakkani oli maasta noukittu jonkun toisen röökistä jäänyt pätkä.. Tiesin miten toi juttu toimis, joten sytytin ja poltin sen pikku p*skiaisen. Siitä se pelleily sit lähti. Kaveritkin tulivat juttuun mukaan, sitten alettiin jopa varastelee vanhemmilta tupakkaa eikä kellään ollut mitää hajua että mihin se johtais. Toisella luokalla jäin isoveljelleni kiinni tupakan poltosta, joka meni sit itkee äitille. Ja oikein teki. Monta vuotta olin tupakoimatta, mutta ala-asteen lopussa se tuli taas tavaksi. KUINKA TYHMÄ VOI IHMINEN OLLA! Ja vieläkin valitettavasti poltan. Ja aion kyllä lopettaa, hetikun saan otettua itseni niskasta kiinni.

Harmittaa, että nykyään kun katsoo minne vaan, niin jo 10vuotiaillakin tai jopa alle, näkee joko röökin huules tai kaljapullon. Ja mä oon monesti puhun nuoremmille mun omist kokemuksist päihteistä, mut ei niitä kiinnosta. Onhan se heidän kesken ehkä siistiä, mut tosi juttu on ihan aivan muuta.

Tästä tulikin mieleen, että monet tupakoitsijat, alkoholistit ja narkomaanit sanovat että ei ole muka tarpeeksi tahdonvoimaa lopettaa... Mun äiti kysyi multa kompakysymyksen. Ja se meni kutakuinki tällee

"Kuvittele jos pihalla sataisi vettä, räntää, tai hirveitä rakeita ja hirveä myrsky tai muuten vaa ihan älyttömän kamala sää. Lähikauppaan olisi n. 1km matkaa kävellä ja sulla ei olisi yhtään tupakkaa, mutta rahaa röökiä varten olis. Lähtisitkö kauppaan kävellen hakemaan tupakkaa, jos ei olisi muuta vaihtoehtoa?" 

Miettikää hetki, mitä te vastaisitte?

Mä vastasin että kyllä lähtisin. Räpiköisin kaiken paskan keskelt vaa sen takii että saisin röökii. Siin on teille vastaus, jos teillä on tahdonvoimaa hakee tupakkaa, alkoholii tai mitä vaa muuta p*skaa, ni silloin on myös tarpeeks tahdonvoimaa lopettaa kaikki turhat/huonot elämäntavat.

Ja oon kysyn itseltäni monta kertaa kysymyksen, et MINKÄ TAKIA poltan... Mä en tiedä. En osaa vastata vieläkään tohon kysymykseen vaikka olen polttanut ties kuinka kauan, ja se tupakka maistuu aina yhtä paskalta, ja sillonkun en ole itse polttanut ja haistan toisen tupakoitsijan, niin siin huomaa että se tupakoitsijan haju on ihan hiton järkyttävä! Niin järkyttävä että multakin meinaa tulla oksennus, vaikka poltan itsekkin. En halua edes kuvitella mitä ajattelevat ne, jotka eivät polta.

Lopettamiseen tarvii vain sen että uskoo itseensä, silloin tietää että pystyy lopettaa. Mä huomasin sen sillonku lopetin alkoholin käytön. Myönnän et mua vieläkin useesti janottaa, ja vaikka olenkin ollut vasta kuukauden ilman tippaakaan alkoholia, niin se on mulle silti edistystä. Sillä minulla oli vastassa jopa A-klinikka, eikä se ole ihan täysin normaalia vasta 18v. täyttäneelle. 

Mua helpottaa myös alkoholista erossa pysyminen se, kun katson viikonloppuisin kaupungin menoa, kun ihmiset konttaavat baareista ulos, oksentelevat pitkin kyliä,jne niin mun ei edes tee mieli juoda. Mä en itse nimittäin tiedä missä mun raja menee, ja oon melkein joka kerta vetänyt samanlaisen kuosin. Sopiiks se naisille? EI. 

Mutta en myöskään mielellään ole kavereiden seurassa silloin kun he ryppäävät ja minä olen selvinpäin, koska en varmaan pystyisi vastustaa siinä vaiheessa alkoholia.

Vaihteeksi jotain positiivisempaa, sain tänään annettua jo ensimmäisen lahjapaketin minulle todella tärkeälle ihmiselle. Ja mulla on ihan älyttömän mahtava fiilis siitä, että joku muu nauttii jostain, mitä minä olen saanut aikaan.  

Minun mielestä se on maailman ihanin tunne, kun saa toisen onnelliseksi!




Tämän päivän postaus oli tässä, mielipiteitä kiitos!

---Ellumo

       BeHappy♥