Stay happy

MOIKKA!

Tää postaus on ottettu siis vanhasta blogista, jonne kerkesin kirjoittaa pari omaa postausta.

Mut anyway, ajatuksii on vaikka muille jakaa ja tänää haluisin jakaa ajatuksii pahast olost, muuttumisest, suhteista jne.

Usein mietin et miten purkaa pahaa oloo, välil on niin huono olla et tekis miel purkaa sitä jotenkii, mut esim minä ite, en osaa purkaa pahaa oloo enää itkemäl.

Itkeminen helpottaa yleensäkin, mut multa se ei enää vaa onnistu vaikka kuinka tuntuu et itku tulis. Joskus monilla lentelee tavarat pitkin seinii tai jotkut jopa satuttaa itseään, en ala arvostelee ketää et mikä tapa on oikee tai mikä väärä purkaa pahaa oloo, koska kukin tavallaan.

Mut mä oon tehny jo muutaman kerran sillee että, esim jos haluan muuttua jonkun ihmisen suhteen tai mihin vaa asiaa liittyen, mä kirjotan kirjeen.

Kerron siinä mikä mun mieltä painaa, Mitä oon tehny väärin, tai mitä joku on tehny mun mielestä väärin, kerron siinä miten haluun muuttuu.

Tai mitä tulevaisuudes haluun muuttaa.

Sit ku mun kirje on valmis, mä en anna sitä kellee vaikka tekis mieli.

Poltan sen vaa, ja se on useesti helpottan mun oloo.

Suosittelen tota tapaa kaikille jotka on lukossa, eikä pysty puhumaa kellee omist asioist.

Monet ihmiset kärsivät jonkunlaisesta masennuksesta, ja usein aina ei osaa ajatella positiivisest.

Välillä harmittaa se että ei ole tekemistä, tai että esim. vanhemmat ärsyttää tai ihan jotkut pikku asiat.

Oon paljo miettin näit asioit ja oon päätyn siihen tuloksee et pitää eesyrittää ajatella positiivisesti. Ei se mieli parane jos miettii vaa kuinka perseest kaikki onkaa. Pitää muistaa iloita ihan pienistäkii asioista, siitä et osaa kävellä, puhuu, kuulee, näkee, elää... siis ihan pienist asioist. Koska jonain päivänä tajuu et se on liian myöhäst, siin sit miettiikii et miks ei arvostan tarpeeks. Täytyy arvostaa vanhempiaki vaikka kuinka rasittavii ne oiskaa, mut ilman niitä, ei ois meitä tääl.

Jopa omii vihamiehii täytyy osata arvostaa, koska vihamiehet on yleensä niit teiän suurimpii faneja.
Ja mä oon alkan miettii näit asioit ihan tosissaa, koska koskaa ei tiiä millon on se viiminen päivä ku elää.

Haluisin myös kertoo mun ajatukset suhteista.

Esim. Ystävät.

Niitä ei saa ostamalla, ja harvoin todellisii ystävii saa esittämällä jotain, mitä sä et oikeesti ole.

Mä tykkään tutustuu uusii ihmisii, vaikka oonkii tosi ujo alus enkä välttämättä keksi puheenaihetta, mut vihaan sitä, jos joku esittää sitä mitä ei todellisuudes ole, ja sit selviääki jälkeenpäin millanen ihminen oikeesti on. Mä pyrin tekee kaikille jo heti alussa selväks et millanen oon, ja jos ei kelpaa ni sit ei voi minkää, mut ei ei eimissää nimessä kannata esittää mitää mitä ei oikeesti ole.

Ja ystävät, (ah yks maailman ihanimmist asioist), ne ei tuu katoo vaikka et pitäiskää niihin yhteyttä tyylii 24/7.

Ja monii ystävii voi luottaa, mut koskaa ei pidä luottaa kehenkää ihan 100% paitsi ittees. Kuitenki on hyvä muistaa se ettei kaikki välttämättä kestä ikuisesti, ja koskaa ei tiiä miten tärkeemmätkii ihmiset voi yhtäkkii muuttua ja puukottaa selkää jos on joku paha riita menos. Mut oikeestaa, mikää riita ei oo sen arvonen et ystävyys menis poikki.

Aiheesta vähä poiketen, luin yhtä venäjän kielist kirjaa psykoligiasta (mikälieplaaplaa), ja siin kerrottii että riidan aikana, ne molemmatosapuolet ovat syyllisii, eikä vaa se joka alotti ns. koko riidan. Mut aina on oikeessa se joka pyytää ensimmäisenä anteeks.
Ja se kohtaus mikä siin kirjas annettii esimerkiks, oli niin söpöö et mun on pakko kertoo täs se teille kaikille jotka tätä lukee.


~pariskunta riiteli kahvilas, sillee et siel tyylii heiteltii tavaroit. mies nous pöydästä ja lähti kävelee ulos, nainen jäi pöytää itkemää, ja siin viereises pöydäs tää mies joka kirjotti sen kirjan, ni se tarkkaili toisesta pöydästä tilannetta. sit se pyys tarjoilijan siihen ja kysy kaks pientä paperi palaa ja kynän, ja käski toimittaa lapun sille naiselle viereisee pöytää, ja sit se lähti toisen lapunkaa ulos sen miehen luo, ja anto sille lapun ja lähti jatkaa matkaa. molempien lapus luki vaa "anteeks" ja sit se pariskunta päätykii takas yhtee~

Siis se tunne ku luki sitä kirjaa ja eläyty siihen ni siin tajus sen pointin mut mä en osaa selittää sitä niin hyvin. 

Mut takas ystävii, jokaisella on ainakii yks ystävä. 

Paras ystävä on kuitenki sinä ite, sillon ku oppii tykkäämää itestää, ni muutkii oppii tykkäämää susta. 

Ei pidä olla itserakas, mut ei pidä myöskää väheksyy itteää.

Ja (2).  parisuhde. Parisuhde ei tarkota parii suhdetta. Usein kyl törmää sellasii pariskuntii joil on viel pari lisäpyörää siin suhteessa, mikä on mun mielest niin väärin!

Mut mä uskon et sillon ku on oikeesti löytäny sen oikeen, vaikka ois kuinka paljo riitoi tai eroi, ja siltiki palaa yhtee, ni mä uskon et sillon se on tarkotettu just sulle, ku se palaa aina takas vaikka ois mikä. Ja koskaa ei kannata kuunnella toisten mielipiteitä asioista, mut välillä kannattaa myös ajatella järjellä eikä tunteilla.

(Minä paraski puhuja joka ajattelee aina vaa tunteilla eikä koskaa järjellä :D

 >>kuulen mutta en kuuntele<< )

Sen pituinen se. Toivottavast oli ees jotaa kiinnostavaa luettavaa tässä postauksessa.
Ja tosiaan, kopsasin tän sen takia tänne, ku en tiedä että jaksanko päivitellä kahta blogia samaan aikaan, eikä siinä tavallaa ois ees mitää järkee ku samat asiat olis sitte molemmissa, ni päivitän varmaan tästä lähtien vain omaa blogiani.

KIITOS&KUITTAUS xoxoEllumo:)))

~BeHappy♥